perjantai 20. helmikuuta 2015
Porkkanaa
Kummitytön äiti soitti lauantaina iltasella tahtoisinko ison rasiallisen porkkanaraastetta kun oli jäänyt yli tyttöjen korisjoukkueen kestitsemisestä. No kyllähän porkkana meille kelpaa ja nyt sitä onkin sitten laitettu joka ruokaan.
Alkuun tietenkin piti tehdä porkkanakakkua, se kun on niin makoisaa ja paranee vain päiväpäivältä, tosin ei se montaa päivää meillä säily. Lounaaksi porkkanapihvejä. Pakastimeen päätyi suolaisina porkkana-pinaattimuffinseja ja porkkanamuffinseja. Tänään syötiin sosekeittoa ja porkkanasämpylät olisi tekolistalla vielä. Ja kaikki tykkää. Itse olen laista tekemään porkkanaraastetta koska käsipelissä sen tekeminen on niin hidasta ja monitoimimasiinan rikoin jo vuosia sitten eikä uutta ole hankittu. Nyt ei tarvitse miettiä mitä seuraavilla vaatekutsuilla tarjotaan.
Lusikka liukastui
Lapsi kiukutteli sosekeiton syömisen kanssa.
Kun menin keittiöön oli keittoa pöydällä. "Miksi ihmeessä sitä keittöä on tänne asti roiskunut?"
"Noku se lusikka liukastui ja sitä lensi."
Kun menin keittiöön oli keittoa pöydällä. "Miksi ihmeessä sitä keittöä on tänne asti roiskunut?"
"Noku se lusikka liukastui ja sitä lensi."
torstai 19. helmikuuta 2015
Eemeleitä
"Voi herranjestat minkälainen lapsi oli hän, on hyvä ettei Eemeleitä ole enemmän."
Lapsi kuunteli legojen rakentelun ohessa lasten levyä. Eemeli laulun tullessa hän poikkesi luokseni toteamaan ettei Eemeleitä ole montaa.
Lapsi kuunteli legojen rakentelun ohessa lasten levyä. Eemeli laulun tullessa hän poikkesi luokseni toteamaan ettei Eemeleitä ole montaa.
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
Jämälankasukat
Vuosien varrella on kertynyt jos jonkin väristä pientä jämälankakerää. Nyt tekaisin niistä itselleni sukat. Käytin aina kolmea-neljää eri kerää yhtäaikaa ja kantapään tein vain yhdestä kerästä. Aikamoiset sekametelit niistä tuli mutta ihan käyttösukiksi minulle.
maanantai 16. helmikuuta 2015
me&i vaatekutsut
Reilu viikko sitten järjestin me&i vaatekutsut. Mallisto oli tälläkin kertaa ihan kiva vaikka omaan ostoskoriin sieltä päätyi vain yksi mekko. Ostin itselleni pikkumustan koska sellaista ei kaapista löydy ja on erittäin hyvä sellainen omistaa. Lapsille olisi ollut paljonkin kaikkea kivaa mutta en ostanut kummallekaan mitään. Syystä, että kotiäidin rahat nyt vaan on aika tiukassa ja toiseksi ainakin pojan vaatekaappi on melko täynnä. Etenkin t-paitoja tuntuu olevan iso kasa ja eiköhän tuolta kesäksi housujan ole ihan riittävästi. Pienemmän kaappia en ole vielä niin tarkasti läpikäynyt mutta eiköhän niillä mitä on niin kesä mennä.
torstai 12. helmikuuta 2015
Suklaata kiitos
Suklaan menekki on suoraan verrannollinen miehen työpäivien pituuteen. Ei laivalta tulleet tuliaiset kauan kaapissa vanhene.
tiistai 10. helmikuuta 2015
Hiljaisuus
Siinä vaiheessa kun rattaista ei ole kuulunut viimeiseen neljään tuntiin mitään ääntä, alkaa epäilyttämään onkohan se lapsi siellä enään ollenkaan. Näyttää taas uni maistuvan.
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
Pinkkiä sen olla pitää
Esikoiseni lempiväri on pinkki. Jos vain on mahdollista valita pinkki, hän valitsee. Syksyllä talvikenkäostoksilla äiti joutui taipumaan violetinpinkkeihin kenkiin. Hänellä on myös pinkki kalastajanhattu. Muutoin pinkkiä vaatetta en ole hankkinut mutta silloin harvoin kun hänet olen kauppaan ottanut mukaan on haikeita katseita suunnattu pinkkeihin tyllimekkoihin. Tänään hän ilmoitti tarvitsevansa sukkahousut ja hameen koska siskollakin on. Ostin pikkusiskolle kevääksi vaaleanpunaisen pipon ja pinkit rukkaset. Niitä esikoinen haikeasti katselee eteisen kaapissa ja yrittää neuvotella josko hän voisi nyt niitä käyttää. Hän on muutenkin varsin nirso vaatteiden suhteen ja joka päivä neuvottelemme sopivista vaatteista, farkkuhousut kun pitäisi olla aina jalassa ja äidin mielestä ne eivät ole ollenkaan kätevät toppapuvun alla. Onneksi on pinkkiä puuroa, se kelpaa neuvottelematta.
perjantai 6. helmikuuta 2015
Varpaista varteen villasukat
Olin muutama viikko sitten Pyöröpuikossa villasukkakurssilla. Tavoitteena oli tehdä pari villasukkia, molemmat sukat yhtä aikaa, varpaista aloittaen ja vielä pyöröpuikolla. Minulla oli selkeä kuva jo entuudestaan miten sukka muodostuu joten yllätyksiä ei tullut. Homma olisi varmaan onnistunut ihan kotonakin muutamia ohjeita katsolla mutta onhan se aina mukavampaa neuloa porukalla. Ja siitä syystä nuo varretkaan eivät oikein meinaa valmistua :) Tämä on kuitenkin mukavaa tapa tehdä kaksi sukkaa kerralla ja saada lanka riittämään molempiin sukkiin. Tekniikka ei kuitenkaan vielä noussut ihan lemppariksi mutta varmaan tällä tyylillä tulee aina välillä tehtyä. Ehkäpä tämä tekniikka sopii opekokouksissa neulomiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)