Mekkobody vauvalle

Minusta olisi kiva käyttää toisinaan tytöllä mekkoa mutta ne ovat vain omaan makuun kovin epäkäytännöllisiä. Nousevat aina korviin tai jäävät jotenkin mutturalle. Päätin kokeille bodyn ja mekon yhdistämistä ja ihan käytettävä vaate syntyi. Tosin, nyt sitä ei sitten raaski käyttää kun säästelen ns. parempana vaatteena, kohta jää tietysti liian pieneksi. Kaava on jostaki Ottobresta ja kankaat Noshia. Neppareita joutui vähän metsästämään mutta löytyi sitten sopivia. Olisin tahtonut hiukan ehkä pienempiä mutta tarjolla ei ollut nyt helposti saatavilla muita. Jouluksi olisi vastaava mekkokokeilu vähän piparimaisemmasta kankaasta tulossa.

Lapsille taulut

Joskus jo vuosia sitten olen ostanut muutaman tällaisen kehyksen ikeasta. Alkujaan näihin oli suunniteltu miehen maraton mitalleja. Koska on kiva säästää jotain lasten vauva-ajalta muttei kaikkea niin päätin tehdä molemmille pienet taulut. Pienet villasukat, rakkain body, tutteja ja esikoisen taulusta löytyy myös hiuskiehkura. Onnittelukukkakimpuissa on ollut tuollaiset nallet ja ne liimasin kehysten ulkopuolelle, olivat turhan isoja kehyksen sisään laitettavaksi. Nyt vain sitten mietitään sopivaa paikkaa seinältä näille.

Kantoliinaviikko

Parhaillaan on meneillään kantoliinaviikko. Meillä kantoliinaviikko on joka viikko. Välttämättä ei joka päivä kanneta mutta useamman kerran viikossa kuitenkin, aina tarpeen mukaan. Kannamme niin ulkona kuin sisälläkin, kotona ja kaupungilla. Ilman kantamista ainakin minusta arjen työt ja menemiset olisivat paljon haasteellisempia hoitaa.

Esikosita odottaessa en ollut kovinkaan innostunut kantamisesta, enkä ottanut asiasta etukäteen oikeastaan ollenkaan selvää. Hyvältä ystävältäni sain kuitenkin trikooliinan kokeiltavaksi. En muista minkä ikäinen poika oli kun ensimmäisen kerran hänet kietaisuristillä eteen sidoin mutta veikkaisin, että ensimmäisen elinviikon aikana. Sain vietyä pyykit kuivaushuoneeseen ja hoidettua kotitötiä. Vaikka liinan sitominen onnistuikin ihan kivasti aloin ottaa selvää muistakin kantovälineistä ja huuto.netistä ostin meille manducan. Yksi parhaista ostoksista ikinä. Jatkossa kannoinkin sitten poikaa manducassa paljon edessä ja kasvettuaan häntä on kannettu paljon selässä. 

Alennusmyynnissä joskus silmiin osui rengasliina ja tilasin sen paljoakaan miettimättä. Totesin, että rengasliina olisi pitänyt tilata paljon aikaisemmin. Koen, että rengasliina on se arjen helpottaja silloin kun olet juuri tekemässä ruokaa tai jotain muuta kotityötä mutta lapsi ei jaksa odottaa hetkeäkään. Itse laitan lapsen tuolloin rengasliinalla hetkeksi kyytiin ja saan keskeneräisen jutun tehtyä ja sitten siirryttyä lapsen pariin.

Tytärtä on kannettu vauvasta lähtien. Alkuun trikooliinalla jonka huuto.netistä ostin ja jonka annoin nyt lainaan kaverille testattavaksi. Tyttöä kannetaan nyt lyhyitä aikoja rengasliinalla, kauppareissuilla ja kotona tai pikaisilla pihavisiiteillä sekä manducalla. Manducassa hän viihtyy hyvin ja kesällä Tukholman reissumme sujui varsin kivuttomasti kun uni maittoi kyydissä.

Kantoliinaviikon merkeissä otin tänään kantoliinan neuvolaankin mukaan. Kävimme myös kaupassa samaisella reissulla liinaillen. Harvakseltaan olen täällä meillä törmännyt kaupungilla liinailuun mutta varmasti kantajia löytyy. Muutama viikko sitten pienellä laivareissulla tärmäsin muihinkin reppuilijoihin.

Koska rengasliinalle on se alennusmyynnin päähänpistos, ei liinan kuosi oikein enää miellytä omaa silmää. Liinassa on myös muovirenkaat joita vasten kangasta on hankala siirtää. Liinahan on toki nyt laitettu juuri oikealle kireydelle eikä sitä tarvitse normaalisti siirrellä. Mieli tekisikin nyt ostaa toinen rengasliina, jollain kivalla kuosilla ja metallirenkailla. Kimperiltä olen katsellut tarjouksessa olevaa neobullea, en vain osaa päättä mikä kuosi nyt olisi se kaikkein kivoin. Lisäksi haaveilen Tulan kantorepusta. Järki sanoo, että me emme sellaista vielä tarvitse mutta kun ne ovat niin ihanan näköisiä. Herkullisia kuoseja vaikka kuinka. Ehkäpä yksi taaperokokoinen Tula voisi jossakin vaiheessa saada meiltä kodin. Lapsethan kasvaa ja esikoistahan siinä voisi kantaa, hän tosin kulkee jo omin jaloin eikä kesällä ainakaan viihtynyt enää kyydissä.

Neitokaisen kastejuhla

Meillä vietettiin tänään pikku neitimme kastejuhlaa. Sateinen sää ei haitannut ja kahvipöytä notkui herkkuja. Täytekakku ja piparit ovat Mansikkamäen Eben käsialaa ja kakku oli kyllä niin suussasulavaa että. Ebe oli myös tehnyt yhden aasi piparin, samanmoisen kuin kutsukortissa oli kannessa.

Syntymäpäivät

Muutama viikko sitten meillä vietettiin 1-vuotissynttäreitä. Olipahan kestit. Pari tuntia ja parikymmentä ihmistä. Päivänsankari oli aivan ihmeissään koko touhusta mutta jaksoi hyvin. Kakkuakin pääsi maistelemaan ja lahjatkin kiinnostivat hetkisen. Lahjoina E sai aterimia, nuppipalapelejä ja palikkalaatikon. Täytekakkuun olin tilannut Mansikkamäen Ebeltä koristeen ja aivan ihana tekikin jälleen. Pupun pylly ja kakku oli suklainen ja korkea, kuin kanto jonka koloon pupu on päänsä työntänyt. Kakku teki kauppansa mutta koska pöytä oli täynnä kaikenlaisia herkkuja sai osansa myös työkaverit maanantaiaamuna.

Noutaja

Meillä on koira, sohvaperunaterrieri. Välillä sen saa kyllä innostumaan leikkimään mutta ei kovinkaan pitkäksi aikaa. Poitsu taasen on innostunut kovasti koiran leluista, etenkin tuosta vihreästä vinkulelusta. Konttailee se suussa pitkin kämppää. Mistäköhän ihmeestä on tuonkin oppinut.

Valokuvaukset synttäreitä varten

Pinoilin tuossa yks päivä lapsen aakkospalikoita lattialla kun keksinkin kirjoittaa niistä tekstin. Yritin mallata kollaasin yhtä liikkuvaa osaa joka teki kuvaamisesta melko haasteellista. No, katsotaan lähetettäisiinkö me synttärikutsuja elokuussa näiden kuvien pohjalta vai pidetäänkö vielä uudet kuvaukset.

Päiväuniaika

Oi oi. Tänään hän on nukkunut jo 2 h 20 min ja uni jatkuu edelleen. Kuvissa nukutaan juhannuksena mökillä 3 tunnin päikkäreitä. On tässä viimeaikoina ollut vähän taistelua tuo päiväunille käyminen ja unet on jäänyt kovin lyhyiksi kun sitten viimein on nukahdettu. Nyt on äitikin saanut nukkua tunnin unet ja otinpa ihan vielä äsken jäätelöäkin, ei herännyt =) Kauankohan tätä luksusta vielä jatkuu.

Edit. Unta riitti vielä 5 minuuttia julkaise-näppäimen painamisen jälkeen. Toinen päivän saavutus on ei yhtään märkää vaippaa tähän mennessä vaan kaikki tarpeet potassa.

Värikäs huppari

Viimein jaksoin värkätä jupparinkin valmiiksi. Pikkasen kikkailua täytyi harrastaa mutta ihan helpo takki tuosta tuli lopulta. Ihan läheltä ei kannata katsoa joka kohtaa =) Seuraava onnistuu sitten varmaan jo paremmin.

Pojalle uutta vaatetta

Vaatekauppojen lastenvaateosastot saavat minut ahdistumaan. Tytöille näyttää olevan kaikenlaista kivaa mutta kun suuntaa poikain hyllylle niin kaikki on harmaata ja sinistä. Joskus saattaa löytyä jotain värikästäkin mutta hintalappua kun katsoo niin usein jää sitten ostamatta.

Niinpä tuli käväistyä kangaskaupassa ja keittiönpöytä on vallattu ompelulle. Lainasaumuri on hurissut oman ompelukoneen rinnalla. Ensimmäisenä valmistui housut. Kaava on ottobreestä 1/2012. Polvien kohdalle koitin tällätä tähdet. Toisetkin samanmoiset tuli tehtyä, ainoastaan turkoosi ja oranssi toisinpäin. Nyt työn alla on huppari joka tulee olemaan kyllä sellainen väriläiskä että. Sopii kumpienkin housujen kanssa ja vielä kolmansienkin. Esittelen koko sarjan sitten joskus vielä kerralla. Oranssit pöksyt kävivät jo kerran pyykissä ja tuntuisi olevan ihan hyvän laatuista kangasta.

Poikakin on alkanut nukkumaan paremmin päiväunia kun aamupäiväunet on lopetettu joten iltapäivisin ehtii aina hetken ommella jos ei ole muuta tärkeämpää.

Menopeli

Viimein saimme rattaat kotiin, kyllä niitä tovi odotettiinkin. Kun paketti saapui kotiin oli tietenkin kaksi osaa vääränlaisia. Juoksusetin aisat olivat vääränmalliset joten odoteltiin sitten vielä muutamia päiviä jotta saatiin kaikki oikeat osat.

Eli meille hankittiin Chariot Cougar merkkiset kiesit. Otimme näihin juoksusetin, pyöräilysetin ja hiihtosetin. Kahta ensimmäistä on testattu, viimeistä ei keliolosuhteiden takia ole pystytty. Mies on käynyt jo muutaman kerran lenkillä näiden kanssa. nähtävästi ihan hyvin on kulkenut. Mummikin saattaa näitä joskus lenkillä testata. 

Pyörän perässäkin tulevat ihan kivasti. Tuntuuhan se, että jotakin painoa on mukana mutta ihan kivasti on rullannut ja ylämäkeenkin on ihme kyllä jaksanut polkea. Mukaan mahtuu ihan hyvin tavaraakin kun takaboksi on suht tilava.

Ihan tyytyväisiä ollaan hankintaan ja toivotaan, että käyttöä tulee, sen verran arvokkaathan nuo ovat. Näppärästi vaihtuu osaset ja kulkevat myös itse kärryn mukana kivasti. Suosittelen siis ihmisille jotka tahtovat liikua muutenkin kuin autolla lähikauppaan, kuntoilla ja liikkua luonnossa.

Ei voi kaikkea muistaa

Tänään täällä meilläpäin on rikottu lämpöennätyksiä, tuskaisen kuumaa oli ainakin aamulla sisällä ja päivälläkin hiki meinasi tulla kun rattaita lykki kaupungilla. Soittotreenien jälkeen lähdettiin pojan ja koiran kanssa lenkille, aika sellaisella vauhdilla. Meillä on rattaiden pyörissä sellaiset suojat kun rattaita siirreellään sisällä ulko-ovelta parvekkeelle. En sitten muistanut niitä suojia poistaa. Tajusin sitten vasta ihan lenkin loppupuolella kotinurkalla, että kas, nehän on matkassa mukana. Tulipahan pestyä nekin, eivätkä onneksi menneet puhki.

Tänään oli paljon ihmisiä liikenteessä. Monestihan jos useampi henkilö on yhdessä lenkillä niin kävellään sillä jalankulkuväylällä vierekkäin tai ainakin kaksi kävelee vierekkäin. Kuvassa nyt pyöräilee kaksi ihmistä vierekkäin. Näinhän usein saadaan tukittua koko väylä tai ainakin 2/3 siitä. Minusta olisi kiva kävellä vierekkäin ja jutella. Mies tahtoo kävellä peräjälkeen. Jos siis lähdemme koko porukka lenkille niin peräkanaa kuljetaan, koira tosin seilaa ees-taas sinulla mutta siis ojan puolella. Mitenkäs muut ootte tottunut kulkemaan, tien tukkeena vai tietä antaen?

Välikausihaalari

Meillä on nyt käytössä Lennen Robotti haalari. Saimme sen lahjaksi tuttavalta. Hän oli käynyt Tallinnassa ja ostanut haalarin siellä olevasta Lennen tehtaanmyymälästä. Haalari on nyt juuri sopiva mutta syksyksi tarvitaan uusi. 

Sain viime keväänä synttärilahjaksi ystäviltäni lahjakortin paikalliseen lastentarvikeliikkeeseen, Boboon. Olen vieraillut kaupassa silloin tällöin mutta mikään vaate tai tavara ei ole iskenyt ja lahjakortti on lojunut käyttämättömänä. Koska kortin voimassaoloaika alkoi lähenemään loppua oli pakko taas pistäytyä myymälässä. Ulkovaateosastolla oli välikausihaalareita -30% alennuksella. Pirteä kelta-harmaa haalari siellä roikkui. Minuun kun ei oikein iske nuo poikien ah, niin kaameat laivastonsiniset kuteet. Nopealla päässälaskulla laskeskelin paljonko hinta olisi alennuksen kanssa ja siitä vielä lahjakortti pois niin haalarihan oli ihan edullinen. Otin isoimman koon joka rekistä löytyi ja toivon, että se on sopiva syksyllä, uskoisin. 

Vuoden mutsi kirja

Kirjastosta tuli eilen viesti, että varaamani kirja on noudettavissa. Tänään polkasin kirjastoon heti aamusta. Pytinki muuten aukeaa aivan liian myöhään minun makuuni. Jonottelin sisälle koulumme oppilaiden seurassa. Nyt olen sivulla 30 ja hekotellut jo useampaan otteeseen sohvan nurkassa, poikanen nukkuu parvekkeella. Harmi, että tänään pitää vielä mennä töihin iltapäiväksi. Täytyy naamioida kirja jotenkin kalenteriksi jotta voin jatkaa lukemista. Noh, ehkä jaksan odottaa iltaan asti. Luulen, että tämän joutuu kyllä ostamaan ihan omaankin hyllyyn.

Testaajaksi

Luin viikonloppuna isäni Tekniikan Maailma -lehteä. Siellä oli mainos jossa haettiin testaajia BabyBjörn rintarepulle. Kirjoitin osoitteen ylös ja äsken surffasin saitille. No, emme olleetkaan kohderyhmää. Ensinnäkin lapsen tulisi olla alle 6 kk vanha. Toiseksi testaajan tulisi olla mies. En siis voi hakea testaajaksi, eikä mieskään koska lapsi on yli 6 kk. Jos joku mieshenkilö kuitenkin nyt tahtoisi mukaan ja muksu on alle 6 kk niin tästä pääsee hakemukseen.

Vauva-aika talteen

Muistan lapsena kun sain pikkusisaren ja hän sai sen perinteisen vaaleanpunaisen vauva-aika kirjan, kuinka kateellinen olin siitä. Minulla ei koskaan ole ollut mitään vauvakirjaa mitä äiti olisi täyttänyt. Se siskon kirjakin jäi muuten vajaaksi, kjäh =)

Koska scräppään ja haluan tallentaa muistoja kirjallisesti sekä kuvin oli itsestäänselvää, että poika saa oman kirjansa. Itse hankin hänelle Kulta pieni-vauvan oma kirja kirjan. Tykkään, se on paksu, siinä on tyhjiä sivuja ja taskuja joihin laittaa lippulappusia. Toistaiseksi olen jaksanut hyvin täyttää tätä. Jotkin valmiit kohdat eivät oikein sovi meille. Niihin olen liimaillut päälle kuvia ja muuta sälää.

Ristiäislahjaksi poika sai Mauri Kunnaksen Vauvakirjan. Kirja yltää aina eskarilaiseksi asti. Kirjan nimi voisikin ehkä olla jotain vähän enemmän sisältöä kuvaavaa. Koska Kulta pieni kirjassa on esim. ensimmäinen jouluni ja Kunnaksessa vain jouluni niin päädyin täyttämään viime joulun Kulta pieneen ja ensi joulun sitten Kunnakseen.

Markkinoilla on muitakin kivoja vauvakirjoja. Minun kirjani on mielenkiintoinen ja olen sitä joskus kirjakaupassa selannutkin. Viime viikolla kävin museossa ja kun pyöräilin kotiin päin, mutkien kautta, osuin Iderin nurkalle. Siellä oli juuri meneillään kirjanjulkistamistilaisuus. Heli on tehnyt oman versionsa vauvakirjasta. Kuvaa kirjasta en tietenkään muistanut ottaa mutta kirja on iso ja paksu. Kooltaan isompi kuin A4, sivuja reilusti. Tämänkin kirja riittää moneksi vuodeksi ja sivuilla seikkailee vaikka ja mitä. Väliin oli jätetty kivasti tyhjiä sivuja jonne mahtui omia juttuja ja kuvia. Koska poika ei kuitenkaan kolmatta kirjaa tarvitse jäi tämä meidän osalta kauppaan.

Onkos teillä muilla lapsiperheille käytössä tämän tyylisiä kirjoja ja tuleeko niitä myös täytettyä vai käykö samoin kuin siskoni kirjalle?

Lapselle vaatetta ja vähän äidillekin

Ensimmäisen kerran tutustuin me&i lastenvaatteisiin syksyllä 2010 eräässä naistentapahtumassa. Silloin ei iskenyt eikä ollut tarvettakaan. Kun oma maha kasvoi, kävin n. viikko ennen pojan syntymää ensimmäisillä me&i vaatekutsuilla eräällä tuttavalla. Silloin vaatteet tuntui jotenkin hurjan kalliilta, raaskin ostaa kuitenkin lapselle bodyn ja housut. Seuraavilta kutsuilta tarttui mukaan sukkia, body ja housut. Hiljalleen olen tykästynyt näihin vaatteisiin ja järjestin tässä reilu viikko sitten ensimmäiset kutsuni. Tällä kertaa ostinkin enemmän itselle kuin lapselle. Kesäksi housua ja mekkoa. 

Toinen, samalla perjaatteella toimiva vaatekutsumerkki on Blingo. Maaliskuussa pidin tämän merkin kutsut. Heillä on myös erittäin mukavia vaatteita ja löytyy myös enemmän sellaista hillitympää kuosia kuin meandilta.

Vaatekaappeja on nyt siis täytetty molempien ketjujen toimesta. Blingon vaatteissa kesti aika kauan saapua ja yksi päitä on edelleen tulematta. Meandit tulivat 9 päivässä. Jos viimein raaskisin omasta kaapista laittaa ne reikäiset kotihousut pois ja ottaa tilalle ihanan pehmetä meandin joogahousut.

Meandilla on myös myynnissä ihana peitto/viltti. Viime kauden (syksy 2011) peitto oli kiva. En vain keksinyt mihin olisin sitä tarvinnut joten koska ei nyt ihan ilmainen ole, jäi ostamatta. Tämän kevään peitto on ihana oranssinen ja pilvinen. Meillä on sisustuksessa oranssia, perustelu yksi, ei kuitenkaan riittävä. Ystäväni oli vauvan kanssa Kuopiosta täällä ja istuimme hänen kaverin luona meandi esittelyssä ja vauvakutsuilemassa. Esittelijä kertoi, että heillä lapset tekevät aina näistä peitoista majoja. Majoja, niin, meillähän se majakausi täytyy siis olla edessäpäin, ajattelin. Syy kaksi ostaa peitto ja nyt se tuolla pinnasängyn reunalta löytyy.

Kärrytellään

En tiennyt, kuinka sitä voikin hullaantua lastentarvikkeisiin, etenkin vaunuihin ja muihin kärryttelypeleihin. Alunperin hankittiin Emmaljungan Edge Duo Combi yhdistelmät, joihin olen ollut tyytyväinen. Poika nukkuu päiväunet niissä parvekkeella ja näillä kärrytellään pitkin kaupunkia. Koirakin tulee toimeen näiden kanssa. Näillä yksillä oli tarkoitus pärjätä mutta hyvinkin pian pienet matkarattaat alkoivat kummitella mielessä ja Quinny zapp xtrat tulivat taloon tai siis auton takakonttiin. Ne ovat kätevät kauppareissuilla kun turvakaukalo käy runkoon naps vaan. On niillä myös käyty Helsingissä ja muutamia pienempiäkin reissuja.

Mies harrastaa paljon liikuntaa, juoksua ja hiihtoa eniten. Jo aikaisemmin hän puhui juoksurattaista mutta itse en oikein ajatukselle lämmennyt. Nyt kun matkasimme Lappiin lomailemaan alkoi puhe perässä vedettävästä ahkiosta. Mieleeni tuli entisen työkaverin kärryt ja kyselin niiden mallia. Nyt sitten meillä haaveillaan Chariot Cougar kärryistä. Ne kun sopivat ihan koiran kanssa lenkkeilyyn, juoksulenkkeilyyn, pyörän perään ja hiihtämiseen, kunhan hankkii kaikki ne lisäosat jokaiseen erikseen. Hintaahan kärryille kertyy osineen mutta olisi ne vaan niin ihanat, luulisin. Vähän väliä googlailen näitä ja mietin, raaskimmeko tilata ja mistä ne halvimmalla saisi. Itseäni eniten kiinnostaisi nämä lenkkeillessä ja pyörän perässä. Jospa sitten ensi kesänä löytyisi muutama geokätkökin näiden kanssa. Haaveillahan saa =)

Kuva täältä

Synttärikortti 7-vuotiaalle

Lauantaina juhlittiin 7-vuotiasta tyttöstä joten kortti oli väsättävä. Viime ystävänpäiväkorteista oli jäänyt käyttämättä yksi pohja joten väriteltiin tällä kertaa hahmot ja keskelle leimattiin onnittelut. Pikku-ukko oli apuroimassa kun ei viihtynyt missään muualla.


Pikku-ukko muuten fanitti äsken Maijun esiintymistä stadi-tv:ssä, ihan hiljaa seurasi sylissä miten korttia tehdään =)

Herätys

Meillä oli aikoinaan sellainen herätysvalo herätyskellona. Hiljalleen valo lisääntyi ja lopuksi taisi vielä kellokin piristä jos et ollut herännyt itse valoon. No, se meni rikki, laatutuote kun oli niin takuuajan päätyttyä. Uutta ei ole tullut hankittua vaikka valikoimat vekottimien suhteen on laajentuneet ja nykyään saa herätsvaloa linnunlaulu äänelläkin.

Ei ole herätysvaloa mutta nykyään on kyllä ne linnunlaulut. Kuuden maissa, riippuen aamusta, ennen vai jälkeen, alkaa pinnasängystä pieni sirkutus ja liverrys. Ääni voimistuu tasaisesti ja välillä kuulostaa myös karhun murinalta. Kun kurkistaa sängynlaidan ylitse näkee hymyilevän menninkäisen joka höpöttää taukoamatta. Anelut puolituntia vielä ei tehoa ja tutti ei vaimenna ääntä ollenkaan, ehkä vain voimistaa. Mikäs sitä noustessa kun toinen on aina niin hyväntuulinen.