Elämä ei ole hauskaa

Katseltiin koneelta kuvia, etsittiin vanhoja kuvia. Esikoinen näki kuvan jossa hän alle 2-vuotiaana pitelee kädessä mikrofoonia. Illalla oli sitten saatava mikropooni ja päästävä laulamaan. Kaiveltiin singstarit esiin ja vedettiin muutamat laulut. Samat hän toki keksii itse mutta useampaan kertaan lauleli "Elämä ei ole hauskaa". Ehkäpä sananparsi on jäänyt mieleen Risto Räppääjästä "Elämä ei ole hassumpaa" ja muuttunut hieman matkalla.

Mutta elämä ei todellakaan aina ole hauskaa. Marraskuun pimeydessä kuultiin useampia suru-uutisia ja kevätaurinko toi mukanaan samanlaisia. On vaikea käsittää, että joku on poissa eikä enää palaa.

Lapsien saannin myötä on kaikista suru-uutisista tullut koskettavampia. Vuodenkierrossa on päiviä jotka muistuttavat poismenneistä. Suvivirsi sai neljä vuotta sitten uuden merkityksen. Pyhäinpäivä ei ole vain yleisesti poistuneiden musitamista, silloin serkku lähti. Huhtikuun ja kevään koittaminenkin sai uuden merkityksen tänä vuonna.