Lapsi sai 2-vuotis synttäreillään lahjaksi paketin muovailuvahaa. 4 purkkia, 4 eri väriä. Jemmasin paketin silloin, eihän lapsi edes tajunnut mitä oli saanut. Olen säilönyt muovailuvahoja pahan päivän varalle, hetkeen kun "äiti ei jaksa".
Joululomailun myötä meillä on isomman päiväunet kadonneet päivärytmistä, niin annoinpa tässä eräs iltapäivä hänelle viimein nämä muovailuvahat käyttöön. Hyvä ratkaisu. Niistä riitti ensimmäisellä kerralla tunniksi puuhaa ja ovat ne senkin jälkeen meitä viihdyttäneet. Itse olen saanut traumoja muovailusta, enkä pidä ollenkaan moisesta hommasta. Minulla on aina päässä niin selkeä mielikuva mitä tahtoisin tehdä mutta käteni eivät vain saa niitä väännettyä tuosta vahasta, hermohan siinä menee. Muistan koulussa viskoneeni savea kun hermostuin savipäänmuotoilussa, se oli mutuen lukioikäisenä vieläpä. Ei siis miun juttu mutta onneksi lapsen. Hän teki vaikka mitä eläimiä ja työmaan. Päälle kolmevuotiaalle nämä ovat varsin mielekästä puuhaa ja äiti kiittää lepohetkestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti