Tänään meillä oli sovittuna kaverin kanssa retkipäivä Korpikeitaalle Joutsenoon. Viimeksi olen kyseisessä paikassa käynyt 10 vuotta sitten vähän isommalla porukalla eli mukana taisi olla pari luokallista oppilaita. Ensimmäinen stoppi oli lohilammikolla jonne maksettiin sisäänpääsy kotieläinmetsään ja saatiin avain oveen.
Paikka ei ollut paljon muuttunut sitten viime kerran. Ensimmäisenä nähtiin kanoja ja kukkoja. Niitä metsässä onkin melko paljon ja kovin oli komeita kukkoja. Pupujakin pomppi siellä ja täällä. Ankkakin tuli tervehtimään ja possuaitauksen luona tavattiin riikinkukko. Strutsit pitivät jännää ääntä. Jos metsässä tuollaisen äänen kuulisi niin ensimmäiseksi tulisi varmasti mieleen karhu.
Lampaat saivat aikaan ensimmäisen itkukohtauksen kun niitä säikähdettiin eikä kilitkään olleet aivan hauskimpia. Niistä saatiin hyvinkin läheistä seuraa kun tutkivat rattaat läpikotaisin. Sarvipäinen olisi tahtonut tehdä tuttavuutta ihan kunnolla ja hänelle ei komentaminen sopinut ollenkaan. Ei olisi malttanut jättää meitä rauhaan sitten millään. Oli kannattavaa ottaa rattaat mukaan vaikka vähän arvoin lähtiessä niiden kanssa. Maasto on melko juurakkoista ja varmasti olisi pitänyt ottaa useampaan kertaan syliin jos ei rattaat olisi ollut mukana. Vapaana olevat eläimetkään ei ollut niin pelottavia vähän korkeammalta.
Lopuksi evästettiin vielä. Kummallakin seurueella oli tietenkin ne parhaiksi havaitut retkieväät eli Kesämäen leipomon lihapiirakoita, minulla tosin vegepiirakka. Rauhassa saatiin syödä kun käytiin vähän sivummalle. Ankka tosin kävi vähän katselemassa heltiäisikö mitään mutta onni ei suosinut ankkaa. Hieman jäätiin kaipaamaan metsään parempia opasteita, tai siis opasteita ylipäätänsä. Maantien varrella on kyllä hyvät opasteet kohteeseen mutta sitten itse metsässä ei ole mitään kylttejä. Olisi kiva tietää tarkemmin mitä eläimiä on missäkin päin metsää, siis ne aitausten paikat. Ja aitausten reunalla olisi kiva olla myös kyltit siellä majailevista eläimistä ja infoa vähän. Nyt jäimmekin arpomaan tapasimmeko me alpakan vai laaman? Seurueen viisivuotias olisi varmasti kiinnostuneena lukenut meille kylttien tekstit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti