Olen harrastanut hevostelua jo yli 20 vuotta. Se on pitkä aika. Alkuun päästiin ratsastuskoulun jokaviikkoisella tunnilla, nykyään rahapussia verottaa oma hevonen, jolla en edes ratsasta kuin muutamia kertoja vuodessa.
Nyt olen taas alkamassa pääsemään vauhtiin ratsastelujen kanssa raskauden jälkeen. Viime viikolla jopa matkustin oman hevosen selässä. Viime kerrasta olikin ehtinyt kulua yli vuosi. Hevonen on puoliksi minun ja siskoni. Pääasiassa siskoni hoitaa isovaaleen liikuttamisen. Minä taasen keikun pienemmän ruskean selässä jonka omistaa tätini. Koska isovaalee on hieman liian iso ja kömpelö sekä hidas ei hänen kyyti ole oikein mieleeni. Tädin ruskea taas on korkeasta iästä huolimatta varsin vauhdikas ja reipas. Enemmän minun tyyliseni.
Lenkeillä on myös useasti mukana tuo pienivaalea. Melko rasittava tapaus koiraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti