Se mitä vaunujen kanssa on tullut keskustassa pyörittyä on melko vähäistä. Kummasti sitä alkaa arvostamaan portaattomia sisäänkäyntejä ja liukuovia. Toisinaan liikumme kantorepulla mutta migreenin pelossa en uskalla kovinkaan pitkiä matkoja kantaa. Lähinnä kantoreppuilu on lähiliikuntaa, työpaikalla vierailua ja koiran pissittämistä tarvittaessa. Enemmän hyödynnän reppua pyykkien hakemisessa ja lapsen hiljaisena pitämisessä iltaisella.
Eilen muuten olin liikenteessä kaupungilla vaunujen kanssa. Koira oli hoidossa joten pääsin kurkistamaan muutamiin kauppoihinkin sisään. Liikenteessä oli tietenkin myös muutama muukin ihminen. Mie liikun aika rivakasti ja melko määrätietoisesti paikasta toiseen. Tietenkin eilen vaunujen edessä oli useampi siksakkaaja joka haahuili minne sattuu pitkin katua. Osumahan siinnä tuli sitten. Kävelisivät suoraan tai olisivat paikallaan, ohittaminen kun on yhtä arpomista, kummalta puolelta sitä kannattaa lähteä kun se edessä kävelevä sitten kuitenkin tulee varmasti eteen.
Mä aloin kantamaan siinä kolmen kuukauden jälkeen selässä, sisällä ensin ja sitten ulkona. Se on niiiin paljon mukavampaa kuin edessä. Kantoliinakanavalla on vinkkejä siihen jos kiinnostaa. Isomman lapsen kanssa se on tietty vähän helpompaa. Kännykkä on kyllä kätevä, kun sillä voi ottaa kuvia nukkuvasta lapsesta selässä, niin tietää miten siellä voidaan. Reppu on meillä edelleen silloin tällöin käytössä pidemmillä reissuilla. Aika pitkät matkathan tuo 2v jo kävelee, kerran siskokin.
VastaaPoista