Esteettömyys

Katselin tuossa äsken telkkarista ohjelmaa Puoli Seitsemän. Paikalla oli pyörätuolikelaaja Leo-Pekka Tähti ja asiaa oli mm. esteettömyydestä. Tykkään liikkua kävelleen keskustassa ja kotoa keskustaan, koska sinne nyt sattuu olemaan sellainen sopiva matka. Ennen kuljetin mukani koiraa ja melko moneen kauppaan sen kanssa pääsikin sisään. Se on pieni ja mahtuu ovista. Nyt kun matkaan lisätään vielä vaunut niin paikat jonne tällä kokoonpanolla pääsemme ovat rajoittuneet postiin ja Intersportiin. Eikä se postikaan ihan kaikkein tilavin paikka ole. Koiran kanssa sieltä muuten saa paljon parempaa palvelua ja kanssaihmisiltä ihmetteleviä katseita. Vaunujen kanssa toki pääsisi muutamaan muuhunkin kauppaan mutta sinne taasen ei ole koira tervetullut.

Se mitä vaunujen kanssa on tullut keskustassa pyörittyä on melko vähäistä. Kummasti sitä alkaa arvostamaan portaattomia sisäänkäyntejä ja liukuovia. Toisinaan liikumme kantorepulla mutta migreenin pelossa en uskalla kovinkaan pitkiä matkoja kantaa. Lähinnä kantoreppuilu on lähiliikuntaa, työpaikalla vierailua ja koiran pissittämistä tarvittaessa. Enemmän hyödynnän reppua pyykkien hakemisessa ja lapsen hiljaisena pitämisessä iltaisella.


Eilen muuten olin liikenteessä kaupungilla vaunujen kanssa. Koira oli hoidossa joten pääsin kurkistamaan muutamiin kauppoihinkin sisään. Liikenteessä oli tietenkin myös muutama muukin ihminen. Mie liikun aika rivakasti ja melko määrätietoisesti paikasta toiseen. Tietenkin eilen vaunujen edessä oli useampi siksakkaaja joka haahuili minne sattuu pitkin katua. Osumahan siinnä tuli sitten. Kävelisivät suoraan tai olisivat paikallaan, ohittaminen kun on yhtä arpomista, kummalta puolelta sitä kannattaa lähteä kun se edessä kävelevä sitten kuitenkin tulee varmasti eteen.